(Portaita ei särjetty ensin, laulun väitteestä huolimatta.)
Poikkesin katsomassa vanhan, noin 100-vuotiaan, kaakeliuunin purkamista. Uteliaisuuttani, osin halusta saada jokunen kuva ihan oikeasta työnteosta arkistojen aarteisiin. Kunnollista työtä on tullut kuvattua aika vähän, osin ehkä siitäkin syystä, että useimmiten on ollut jotenkin siihen osallisena, eikä aikaa kuvaukseen keskittymiseen oikein ole ollut. Muitakin syitä on.
Ainahan minä olen ollut hyvinkin työtä pelkäämätön. Nytkin uskalsin mennä ihan lähelle, seurata parin metrin päästä, miten ammattimies toimii.
Uuni oli vanhassa, noin 100-vuotiaassa talossa. Rakennuksen alkuperä jäi minulle epäselväksi, ainakin toistaiseksi. Kukaan paikkakuntalaisista, joilta asiaa kyselin, ei tiennyt mitään sen historiasta. Joku varmaankin tietää, joten asia saattaa aueta myöhemmin.
Rakennuksessa oli useita aika hienoja - ja vanhoja - kaakeliuuneja. Kahta niistä on jo suunniteltu uuteen kotiin, joten purku oli ajankohtainen.
Kuvaamisen kannalta purkutyö on aika haasteellista. Pölyä lentää niin maan per-usteellisesti, uuni oli kivassa pienessä syvennyksessä, joten kuvakulma on purkajan takaa, ja nimenomaan takaa. No, parempi tämä kuin se seuraava purettava uuni, joka on huoneen nurkassa. Kyllähän tässä sentään sivullekin pääsi tilannetta tarkastelemaan.
Työ on huolellisuutta vaativaa. Uuni on purettava sisältä päin, muuten kaakelit helposti vaurioituvat. Ne nyt kuitenkin ovat vain lasitettua savitavaraa, suunnilleen samaa mitä kahvikupitkin. Nurkka lohkeaa helposti. Siten mitään isoja tai koneellisia työkaluja ei voi käyttää: savilaastia voi rapsutella purkuraudan kärjellä pois, ja sitten käsin nytkytellä tiili irti.
Purettavina olivat tällä kertaa kaksi yläkerran uunia.
 |
| Numerointi tehty, sitten vaan telineet pystyyn ja uunin päällystää auki. |
 |
| Rakennuksen huoneet ovat hyvin korkeita, ja kattoa oli joskus laskettu, varmaankin lämmityksen takia. Hommaa hankaloittaa alussa vielä sekin, että on työskenneltävä kattoon sahatun aukon kautta - tai siis aukossa. Vanhojen uunien koristeet ovat upeita, nämä oli sentään jätetty paikalleen, vaikka katto olikin tehty niitten alapuolelle. |
 |
| Hankalin työvaihe oli kuulemma (kuinka ollakaan...) aloitus. Uunin kansi oli valettu betonista, ja kovasta. Lisäksi työskentely oli hankalaa ahtaassa tilassa, ja laskettu välikatto vielä hankaloitti juttua. Mestari totesi ylimmän kerroksen purkamisen saattavan olla jopa kolmannes koko hommasta. |
 |
| Alemmas päästyä homma tietysti on helpompaa, ja käy nopeammin. Hikistä ja varsinkin pölyistä on koko ajan. |
 |
| Lappunen löytyi uunin taustan kätköistä. Alkuperä ei ehkä selviä, mutta aina voi arvailla: ehkäpä uunia muuraamassa ovat olleet Niilo ja Pertta, muurari ja laastin kantaja. Useinhan jokin tällainen viesti jälkipolville on kätketty muurien rakenteisiin. |
 |
| Homma on kokonaan käsityötä. Sorkkaraudalla voi rapsutella laastia, mutta tiilet (ja varsinkin kaakelit) irrotetaan käsin nytkyttelemällä. - Ja varovasti... Kynsiä ei kuulemma kannata leikata pariin viikkoon ennen urakkaa, eikä tarvitse pariin viikkoon sen jälkeen. |
 |
| Eka uuni kuljetusta varten valmiina lastattavaksi. Huolellisesti numeroituna ja suurimmaksi osaksi laastista putsattunakin. Hankalimmat laastiraot pitää liuottaa pois, mekaaninen lohkominen voisi vaurioittaa kaakelia. |
 |
| Loppu häämöttää ekan uunin osalta. Alin kerros jäljellä, aikaa oli mennyt noin neljä tuntia. |
 |
Hienoja uuneja rakennuksessa oli monta.
|
 |
Kaikenlaista saattaa vanhoista rakenteista löytyä: korvikepaketin sulkijapahvi. Kahvipaketeissakin näitä käytettiin, ja aikoinaan ne olivat suosittuja keräilyn kohteita.
Ja sitten, ensimmäinen uuni purettu, ainakin melkein. Toinen odottaa vuoroaan. Kahvitauon paikka.
|
Niin juu: Kaakeliuunien purkamista, kauppaa ja kokoamista järjestelee Noona Hentilä Hollolasta, yhteystiedot löytyvät sivulta
www.kaakeliuuni.net.
