perjantai 31. lokakuuta 2014

Asia on muikku

Syksy, varsinkin loppupuoli ennen talven tuloa, on kalastuksen kannalta huippusesonkia.  Ahven napsii vielä jigiin, hauet väijyvät saalistaan ja siinä sivussa uistimiakin syvänteiden reunoilla, siiat ja muikut kerääntyvät kudulle. Kelit tietysti saattavat olla kovan puoleisia, ja kylmäkin voi kopaista.  Mitäpä sitä ei kuitenkaan tuoreen kalaruuan eteen tekisi.  Kovaa hommaa, mutta jonkunhan se....




Talviaikaan siirtymisellä on sekin etu, että hitaampikin ukko ehtii vesille ennen auringonnousua. Aamuvarhainen on joskus kaunis, ja auringon nousu melkoinen valoshow, mutta säät vaihtelevat nopeasti.







Pientä nurkumista herää sääennusteita kohtaan;  kalastuspaikoillani ne ovat aika vaikeasti tulkittavia, vaikka hiukan keskimääräistä enemmän niin kokemusta kuin asiantuntemustakin pitäisi olla.  Tuuliennusteet ovat joskus osapuilleen kohdallaan, mutta tavallisempi tilanne lienee kuvan kaltainen:  ennusteellaan viittä, tuulee 10 m/s.  No, kahdella kertominen on helppoa, mutta kun sekään ei toimi ihan aina....  :(     Toinen juttu on sitten noitten havaintojen luotettavuus.  Tuulihavainnot lähimmällä mittausasemalla riippuvat aika paljon tuulen suunnasta. Yleisimmät lounaan-lännen puoleiset tuulet ovat havaintotilastoissa aina alakanttiin, pohjoistuulet lähempänä järvellä vallitsevaa totuutta.  Laittelin kyseisen mittarin epäluotettavuudesta mailiakin Ilmatieteen laitokselle, ja sain varsin asiallisen ja selventävän vastauksen:  maaston muodot varjostavat tuulta tietyistä suunnista.  Ihan luonnollista, mutta jotenkin puutteellista minusta on, että asiallisia sääennusteita järvialueilla veneileville ei ole olemassa, nykyaikana.  Merelle tosin sitten huomattavasti paremmin.





Kylmänkauniin aamun jännittävä vaihe:  onko uinut, ja missä määrin. Jata ainakin on paikallaan.




No hitsi, onhan niitä.  Muutamaksi päiväksi sapuska turvattu.



Jouluruokaa tarjoo kunnon väki....





Ja ei kun syömään.......



P.S.  Niinkuin tarkkaavainen katsoja on huomannutkin, kaikki tämän jutun kuvat on kuvattu kännykällä.  Se se vaan on sillä lailla, että minkäänlaisen muun kameran pitäminen mukana puuhassa, joka vaatii  ajoittain kaiken huomion, on liian hanlaa.  Kännykkä hoitaa yhteyksien lisäksi navigoinnin, sääennusteet ja siinä sivussa sitten kuvauksetkin.




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto sijaitsee....  No, Päijänteellä.  Eteläosassa, Pulkkilanharjun länsipuolella ja Padasjoen itäpuolella.   Useitten saarien ryhmään mahtuu monenlaista maisemaa, mutta pääosassa tietysti ovat Salpausselän läheisten harjujen muodostumat. Pinta-alaa on kaikkiaan noin 14 neliökilometriä, joten tutkittavaa riittää.



Kuva Metsähallituksen esitteestä.  Nuotiopaikkoja, vessoja jne. on aika tieheässä - ainakin näin syksyllä, kun kauniina lauantaipäivänä kävijöitä vaikutti olevan tasan yksi.


Kelvene, pitkä harjusaari, on keskeinen osa kansallispuistoa.  Saari on lähes 10 km pitkä, joten käveltävää on.  Melko helppokulkuinen polku kulkee pääosin rantojen läheisyydessä, mutta sen verran harjun ylitystä tulee, että aikaa on varattava. jos aikoo taaperrella koko polun.

Syksyn  viileydessä ei kävijöitä juuri ole, joten satunnainen kulkija saa nauttia ruskan väreistä ihan omassa rauhassaan.



Rannat ovat melko lailla luonnontilaiselta vaikuttavia, vaikka melko vilkkaasti liikennöidyllä paikalla kuitenkin loppujen lopuksi ollaan.





Kauriiden ja hirvien jälkiä on paljon, mutta niin ovelasti ne väistelevät kulkijaa, etteivät juuri silmiin satu. Saaren keskiosan tiheät metsät ja korkeuserot auttavat piilottelijoita.







Päijänteen vesi on vähäsateisen kesän jäljiltä alhaalla, alhaammalla kuin miesmuistiin. Jos syksy ei ole sateinen, saattaa sähköstä olla talvella pientä niukkuutta.


Saaren erikoisuuksiin kuuluu pieni lampi, ilmeisesti suppa, jonka pinta on karttamerkintöjen mukaan suunnilleen 1,5 metriä järven pintaa korkeammalla.








Ruskan värejä on vielä maisemassa, vaikka lehdet alkavatkin olla suurelta osin jo varisseet. Seuraava kovempi tuuli pudottanee loputkin, ja puut siirtyvät odottelemaan kevättä.