maanantai 16. maaliskuuta 2015

Se on sitten kevättä

Sunnuntai, lämmintä ja aurinkoista, tuulikin heikko. Kävelyretken paikka.

Kopparnäsin-Störsvikin ulkoilualueen karttaan oli ilmaantunut uusi parkkipaikka itäreunalle.  Kolavikenin tie on ollut puomilla suljettu, mutta nyt sinne on rakennettu virkistysalueyhdistyksen parkkipaikka, ja puomi on siirretty lähemmäs venelaitureita. Puomi siellä kyllä edelleen on, eihän se nyt passaa, että joku saattaisi jopa laskea veneensä veteen, siihen  sopiva paikkakin kun löytyy.

No, puomin metsän kautta kiertämällä pääsee kyllä sitten polulle, joka jostain syystä lähtee sieltä puomin takaa.  Olisikohan polku suunniteltu ennen puomin lisäämistä?  Niin tai näin, tämä itäreunan polku kulkee varsin kauniissa maastossa pitkin rantaa, nousee välillä mäkien näköalapaikoilla ja taas vuoroin laskeutuu notkojen rantalehtoihin.  Muualla alueella ei ihan näin upeissa maisemissa kulkevia polkuja olekaan, vaikka tietysti uimarannalta etelään kulkeva polku tai oikeastaan jo kävelytie on sekin maisemiltaan hieno.



Polun varren ihmeitä, runsas kääpäkasvusto lahopuussa. 



Jotain tuttua?  Ukko kulki edellä ja etsi ruokaa, eukko perässä ja kaakatti....






Ennen niin arat ja varovaiset joutsenet ovat muuntuneet pullasorsiksi. Eivät juuri nuo varsinaisesti kerjänneet, mutta ei paljoa muutakaan - ainakin ne tulivat uteliaina katsomaan koiria melko läheltä. Jostain syystä nimenomaan valkoinen koira on niistä kiinnostava. Sellaista elukkaahan ei tietenkään luonnossa ole, joten kummajainenhan se on.






Polku koukkaa välillä kallioille, ja näköalat ovat mahtavia.  Vesilintuja ei vielä paljoa ole - yksinäinen telkkä, kalasteleva koskeloparvi (5-6 yksilöä), muutama joutsen.




Kalastajia oli jo liikkeellä;  siianonkija luodolla ja muutama hauenpyytäjä heittelemässä. Siikaa näytti tulevankin, hauenheittelijöiden saaliista ei näkynyt havaintoja.



Kevään merkit, kalastajia oli ollut tälläkin niemellä.






Jäätä löytyi pakkasyön jäljiltä vielä sieltä täältä lahdenpohjukoista.



Kasvavaan mäntyyn oli kaiverrettu melkoisia koloja.  Arvailu kohdistuu hevosmuurahaisiin, koska lastuja ei ollut missään - ne oli siis syöty.  Palokärki ei ollut paikalla poikennut, jostain syystä.