keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Jyviä ja lakanoita

Sarjakuva on aina ollut kiinnostava - jo ihan pienestä pitäen.  Itse asiassa jo ennen kuin osasin lukea - lukemaan opettelinkin Aku Ankkaa tavaillen,  siinä kun oli tikkukirjaimin ne tekstit.

Tähän alle kokoilen hiljalleen väsäilemiäni kahden tai kolmen ruudun pätkiä.  Niissä ei ole mitään teemaa, juonta, punaista tai vihreää lankaa, ylipäätänsä mitään rationaalista - kunhan vain joutilaan puuhastelua sellaisen parissa, mikä kulloinkin tuntuu hauskalta.  Ilmestymistahti on harva;  aina joskus inspiraatio iskee ja runosuoni puhkeaa, Pegasos kompastelee kavioihinsa jne. jne.

Jaa että naivismia?  Juu,  toki.  Mutta, lapset ovat terveitä kun leikkivät, ja samaa pätee eläkeukkoihinkin.  Kaikki mikä on kivaa, on terveellistä.  Jos myötähäpeä kasvaa niin vahvaksi, että se haittaa katselua,  niin haitanneeko tuokaan, ainakaan paljoa.

Aiheet ja ideat ovat pääosin itse keksittyjä......   No ei.  Kierrrätystavaraa, vanhoja koululaisvitsejä, tarinoita takavuosilta - ja toki, Fingerpori on aina suuri innoittaja.  Anonyymit eläimet nekin ansaitsevat maininnan, vaikka muitakin on paljon.  Maailmahan on täynnä kaikenlaisia viisasteluja, ja suomen kieli monimuotoisuudessaan ja monitulkintaisuudessaan on tietysti ehtymätön aarreaitta.


-  Niin juu, tavalliseen tapaan kuvat näkyvät suurempina klikkaamalla jotakuta.




Kivijalkajuttu on tietysti pakollinen - eihän se sentään  mikään puujalkavitsi ole.



Niin se vaan on....




Tämä idea taitaa olla tunnetusta lähteestä alun perin kotoisin. Kierrätys, ajan trendi.




Useimmat kuvat on tehty ihan varta vasten, mutta ainahan jotain voi koota vanhoistakin kuvista.



Reino Havumäki heitti tämän idean;  kierrätystavaraa tietysti, mutta mikäpä (tai kukapa)  ei olisi.





No, oli ihan pakko käyttää tuo tyttöjen hippakuva jotenkin.  Olivathan he niin täydellä asenteella touhussa mukana, vaikka tämä juttu onkin sitten kehitelty jälkeenpäin.












Hiukan tavallista työläämpi kuvattava tällä kertaa, mutta:  ainakin perse kestää vielä merivettä.  Tosin, kuivapuku auttaa.....








Sarjaa "Kuvitetut klassikot".  Moni lukijoista saattaa muistaa semmoisetkin sarjakuvakirjat, nehän tosin alunperin ilmestyivät jo 40-50-luvuilla.  No, tämä tarina on alkujaan samaa aikakautta, ellei sitten vielä vanhempi, ennen sotia kiertämään lähtenyt.  Mikään ei tietysti ole sarjakuvabloggarille liian vanhaa tai liian kulunutta....

Kuvaus piti tehdä kadulla, ja paikalle sattui (tietysti)  naapurin nuori rouva, joka katsoi settiä järkyttyneenä, ja kyseli nenänpää valkoisena, onko tapahtunut jokin onnettomuus. Selittelyn jälkeen kertoi sitten äitinsä vastikään kaatuneen pyörällä (ilman kypärää!!!)  ja olleen 10 päivää tajuttomana. Toipuu todennäköisesti, mutta hitaasti.    Eipä ihme, että aihepiiri oli hänestä ahdistava....





Enhän minä....



Tässäkin jäljet johtavat sylttytehtaalle, kuinkas muuten.  No, kierrätyshän on ajan trendejä....





Jouluspesiaali.




No juu,  onnistui, kun saunan päällä ei ollut vielä lunta.



Eikä muuten kyllä ole, kokeilepa itse....




Niinpä.



Perinteisten viikonlopputyöpajojen satoa;  itse asiassa molemmat kellot ovat Jarin.  (Kiitokset Merille kuvauksesta!)




Tämä juttu on suoraan eletystä elämästä. Keskustelu käytiin ihan oikeasti, uskokaa tai älkää.




Ja niitä muita syitä on riittävästi....





Varmasti.







Taitaa olla jostain Jarlan jutusta tämänkin idean lähtö, jälleen kerran.  No, päivitys omaan käyttöön jne.





Sadepäivän ratoksi, ikkunan äärellä.

Tästä jutusta virisi keskutelua FB:ssä, ja siellä tuli monta muutakin Applen iElämään liittyvää oivallusta esille.  Kollega Timo Suvannon väläys sitten ikään kuin tribuuttina ja vaihtoehdoksi edelliselle:




Siiderin panemisesta ja käymisestä (niinkuin toki oluenkin)  riittää tietysti vaikka millä mitalla kaksi- tai useampitulkintaisia lausumia.






Niille, joille termi on tuttu, ei tarvitse selittää.  Muille ei kannata....




Tässä nyt oli aidan matala kohta.  Noihin kupliin voisi vaihtaa montakin tekstiä.





Siideristä toiseen....  siis asiaan.


Ideat saattavat olla hyvinkin kierrätystavaraa, mutta niinpä on melkein kaikki muukin taloudessa. Joskus harvoin mukana on jokin omanakin pitämäni oivallus, mikä tarkoittaa, etten ainakaan tietoisesti ole nähnyt vastaavaa aiemmin.   - Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö samaa ideaa olisi jo jossain kierrätetty.

Ainakin jossain määrin oma oivallus - kärsäpussi kaupassa sai luovuuden pursuilemaan yli äyräiden.

Savonlinnan työpajan helmiä - kerrankin nättejä malleja oman naaman sijasta.







Toinen versio teemasta - takuuvarmaa kierrätysideaa tämäkin.











No, idea ainakin oli omaperäinen.


No joo....





No, idea on  tässäkin varmasti oma.....  :)


Vanhimpia juttuja  -  aanuvarhaisella ja  mökillä, ihan aidossa tilanteessa :)








Ei kommentteja: