Kevätjäillä

Kalaporukan  pitkä perinne on kokoontua pilkkikisoihin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kokoonpano vaihtelee, mutta yleensä on puolisen tusinaa  n.s. alan miehiä könynnyt jäälle asti.  Tämän talven jäätilanne on hiukan haitannut peruskuntokautta, mutta Spjutsundin lahdella jäätä oli reilusti, ja vielä vahvaa.  Lumeton talvi on myötävaikuttanut pientenkin pakkasten mahdollisuuksiin  vahvistaa jäitä.

Rannoilla olivat jäät hiukan irti - kulku onnistui parhaiten laiturien kautta.  Jää oli kuitenkin vielä tukevaa,  salmet ja muut virtapaikat tietysti poislukien.  Jäällä liikkuvan on hyvä tuntea tienoonsa, joskin lumettomuus auttaa havainnoimaan heikkoja kohtia.

Reikiä on, uveavannot laajenevat hiljalleen.  Vieressä on kuitenkin vahvaa jäätä.

Tarkkana tarkkana.....  Pikkuahvenen tärppi on hyvin vaatimaton, oudolta jää kokonaan huomaamatta.

Eikä mitään.... kaveri rannempana taas vetää ahventa sarjassa.

Merta edemmäs kalaan?  Ei suinkaan - laiturin päässä on ihan yhtä hyvä paikka kuin vastarannallakin. Tai siis parempi, aurinkoinen ja tuulensuojainen lahdelma, ja vielä istuimetkin talon puolesta.

Onhan sitä pieniäkin kattiloita, totesi K. Juvonen, kun pohdiskelimme kalakeiton mahdollisuuksia saaliin koon huomioon ottaen...

Ei ihan kukkoon, mutta keittoon kyllä!

 Aamun vesisateen jäljiltä jää oli märkää -  ja liukasta!

Kari esitteli munan paistoa tikussa....  Hiukan valuu, mutta niinhän se aina, vanhoilla miehillä.