Kuusamoon, Kuusamoon

Kitkajoki oli suunnilleen aikaisemmalla paikallaan, ruska alkamassa.

Taisi olla kolmas kerta, kun kävin Kuusamon luontokuvatapahtumassa.  - Juu, kiitos kysymästä, kivaa oli.  Hiukka kaukana se Kuusamo on, tai sitten minä kaukana sieltä, mutta  sillä kuuluisalla yhden pysähdyksen taktiikalla sinne mentiin ja sieltä tultiin.  Sitä yhtäkään pysähdystä ei tarvittaisi ihan välttämättä, matka on melko tarkkaan yhdellä  tankillisella polttoainetta suoritettavissa.

Tapahtuma sinänsä oli järjestysluvultaan jo 18.  Sillä on melko vakiintunut asema pohjoisen puolen luontokuvaajien elämässä, ja ajankohta on kauempaa tuleville sopiva ruskaretkien yhdistämiselle samaan reisuun.

Kuusamon tapahtuma on mittasuhteiltaan sellainen sopiva.  Ohjelmaa on aika paljon - ei yltäkylläisesti, mutta kolmelle päivälle jaettuna sen verran runsaasti, että kaukaakin kannattaa matkustaa paikalle.


Ohjelman sisällön valintoja voi pitää onnistuneina, tällä kertaa ehkä aikaisempia vierailujani paremminkin. Selviä heikkoja lenkkejä ja täytenumeroita ei ollut.  Tosin,  aika monenlaisia esiintyjiä oli värvätty mukaan, vaihtelu niin  itse kuvaajien suhteen kuin heidän esitystensäkin osalta oli....  no, runsasta. Aika lailla äärestä laitaan luontokuvan lajityyppejä oli esillä.   Sellaisena minusta on ohjelma virkistävä, aika puuduttavaa olisi katsoa samankaltaisia hyvienkin kuvaajien esityksiä perä perää, juttua kun lauantaina riittää klo  9-18.  Siis aivan oikein, yhdeksän tuntia melko lyhyillä tauoilla jaksotettuna.  Etukäteen ohjelmaa tutkiessa tuntuu 90 minuutin, siis 1,5 tunnin, rupeama per esiintyjä aika pitkältä.  On siinä kertojalla tarinassaan kokoamista, aika on melko pitkä, ja kuvia ehtii näyttää paljon.

Hienoja kuvia tuli nähtyä  muutoin paljon. Saksalainen nuori naiskuvaaja oli ihastuttava poikkeus luontokuvaajien porukoissa (siis kuviensakin osalta...).  Monivalotustekniikalla kuvatut valon ja värin abstraktiot olivat jotain ennennäkemätöntä ainakin minulle.  Jännittäviä juttuja, aika kaukana fotorealismista.  Tädin nimi on Sandra Bartocha.  Kannattaa vilkaista, verkkosivut löytyvät osoitteesta 
http://www.bartocha-photography.com/

Hieman samaa linjaa, luonnonkuvaauksen perinteestä irtoamista, oli ruotsalaisen Edvard Koinbergin kuvissa.  Papparainen on kuvannut mm. lasilevyjen väliin puristettuja kukkia valkoisella taustalla. Vanhan ajan herbaarion mieleen tuovat kuvat olivat ällistyttävän hienon oloisia salin projektorilla nähtyinä.  http://www.koinbergbild.se/

Juha Suonpään  Hukkamies — elokuva oli yllätys.  Jotenkin sitä on tullut ennakkoluuloiseksi tällaisia suuria  yhteiskuntarahoitteisia projekteja kohtaan. Tavallisestihan niitten tavoite on saada rahat käytettyä ja tuotokset on parempi unohtaa.  Suonpään elokuva on raju ja realistinen dokumentti, sen katsottuaan ei tahdo päästä syntyneestä tunnelatauksesta eroon ihan pian.  Ainakin minulla se säilyi kotipihalle asti.  Huikea juttu suomalaisittain.

Tea Karvinen ja Jaana Kotamäki kertoivat  valokuvausturismista omien matkojensa puitteissa. Jännissä paikoissa oli käyty, mutta juuri tuo sana "käyty"  on edellisessä lauseessa painottunut.  Hienoissakaan luontokohteissa ei välttämättä synny automaattisesti hienoja kuvia, ellei kuvaamiseen ole aikaa tai mahdollisuuksia paneutua perusteellisesti. Pelkkä vierailu ei riitä.  - No, totuuden nimissä on sentään sanottava, että muutama hieno kuva oli kummankin esityksessä. Kyllä niitä katsella jaksoi.

Omanlainen juttunsa oli sitten Kim Westonin mukanaan tuoma elokuva.  Hieman sekavan oloisessa dokumenttipläjäyksessä kerrottiin, millaista on elää ja kasvaa Edwardin aikanaan rakennuttamassa talossa.  Ainakin se oli jotenkin leffan juoni, mutta tuotantoyhtiön komeasta nimestä huolimatta kooste oli... niin, sekava.  Pienempi näyttelytila oli varattu Westonien näyttelylle, mukana oli kuvia kolmelta sukupolvelta:  Edward, Cole  ja Kim.  Suuri osa kuvista oli yksityiskokoelmasta, mutta osa Kim Westonin uudempaa tuotantoa.  Esillä oli myös aika paljon kirjoja.   Kirmo Wilen on tehnyt suuren työn hankkiessaan niin Westonit kuin näyttelynkin Suomeen.  Melko pitkäaikaisesta harrastuksesta on kyse, iso osa näyttelyn niin kirjoista kuin teoksistakin oli Kirmon omista kokoelmista.  Hieno juttu, vaikka toki hiukan luontokuvan perinteestä sivussa.  Minusta jokin osa melko täyttä ohjelmaa saakin olla aina jossain määrin poikkitietteellistä tai -taiteellista, aika vauhdilla tulevan suuren tarjonnan lomassa se on hyvinkin virkistävää.

Kuusamon tapahtuman sivuille

Suora linkki ohjelmaan



Yksi päivä oli varattu retkeilyyn, ja se on vähän se. Viikko olisi parempi ajanhallinnan yksikkö.

Sää oli unelmainen - lämmintä, tyyntä, aamusumuja. 

Lämmin sää janotti koiriakin, mutta jokivartta kulkiessahan on apu lähellä.

Kuljettu matka ei ollut hirmu pitkä, mutta koostui suurelta osin (liiankin suurelta siis)  portaista ylös ja alas jokitörmiä. Olimme melko hiljaista porukkaa kaikki neljä,  sitten takaisin kämpille päästyä. No, kaikista nurkista kuului kyllä kuorsausta...