Ja sitten, muuten vain liikkeellä ollessa tien vieret ovat täynnä kiinnostavia kuvan aiheita. Ainakin, jos kamera ei sattunut mukaan. Harvemmin, jos sattui.
Aika usein olen nykyisin muistanut jonkin kameroista kaapata kainaloon, vaikka vain kauppareisulle lähtiessä. En aina, mutta usein. Hommasin ihan erikseen tarkoitusta varten pienen ja kätevän, helposti mukana kulkevan. Ajatus on hassu, koska kuljen melkein kaikki siirtymäni autolla, ja puinen 8x10 tuumainen kulkisi mukana ihan yhtä vaivattomasti kuin Olympus Pen. No, pääasia, että tulee kuljeteltua jotain käyttökelpoista.
Tänään oli melko tyypillinen päivä. Poikettiin tuttavien mökillä iltakahvilla. Ei oikein aikaa eikä tarkoitusta pysähtyä minnekään kuvaamaan, mutta kamera nyt sattui olemaan sentään auton penkillä. Matka etenikin sitten lyhyin syöksyin.
Ensin piti pysähtyä ihailemaan rantaniityllä iltapalaa etsiskeleviä kurkia. Ne hermostuivat selvästi, kun nousin autosta ja protestoivat melkoisella kirkumisella ruokailunsa häirintää. Ihan asiasta sanoivat, ruokarauha se nyt pitää olla kurjellakin. Rääkynä tarkoitti selvästikin suomeksi käännettynä: "Minä juon nyt kahvia" tai jotain vastaavaa. Tunsin itseni melkein poliittiseksi toimittajaksi, ainakin lähes yhtä tökeröksi.
Toinen pysäys johtui kauriiden iltapalasta, ja samalla tavalla niitäkin häirittiin. Peltoaukealle oli kertynyt kauriita peräti seitsemän kappaletta, ilmeisesti menu oli paikalla ihan kohtuullinen. Suurin osa hipsi selvästi loukkaantuneena metsikön katveeseen, kun auto pysähtyi kohdalle.
Hirvimamma sen sijaan vähät välitti zuumaislusta. Korvia nyt tietysti piti hiukan höristää, mutta muuten iltapala oli tärkeämpi kuin jarrutteleva auto. Vasa aterioi varovasti pellon reunalla, mutta emä käveli reteästi keskemmälle, ihan kuin mallia näyttääkseen: katsopa, täällä on paremmat tähkäpäät.
Jokainen notkopaikka matkalla oli kauniiden sumupilvien koristelema. Ilta jäähtyi nopeasti, ja usva nousi peltojen ylle. Pakollinen auringonlaskukuva piti vielä pysähtyä ottamaan Sunnanvikin peltoaukealle. Sumupilviä olisi voinut - ja pitänyt - jäädä kuvaamaan kaikille alaville paikoille. Sitten tosin ei oltaisi vieläkään kotona.
